Veran tulo(kuva)tarina :D

(M= Minä Mudcake, V= Vera)

M: Niin, siis yhtenä aamuna meille tuli paketti. Se oli tosi oudon näköinen. Mä ajattelin, että siinä ei välttämättä olisi mitään ihmeellistä. Aloin availla pakettia. Vähitellen paketista muodostui pienempi laatikko, jossa luki isolla: "Angelic Pretty Dal". Pitkän avausoperaation jälkeen Dal oli näkyvissä. Tämän jälkeen lähdin pois paikalta.

V: Missä ihmeen paikassa olen? Ajattelin samalla, kun availin muovisuikaleita ympäriltäni. Paikka näytti ihan erilaiselta. Enkä ollut enää tutussa muovilaatikossanikaan. Onneksi minulla oli vielä ihana pupulaukkuni, jota sanoin Pikku Pupuksi.

V:  Juu-u, ei näytä kaupan hyllyltä tämä paikka.

*katselee ympärilleen*

V: Ja mikä suojaverkkokin mulla on päässä?

*kurottautuu eteenpäin*

Sitten...

"Mätkis...!" Vera kaatuu laidan yli.

V: Auts! Tuota en tee toista kertaa. Pantakin lähti. Ja Pikku Pupukin meni jonnekin. Pikku Pupu, minne jäit!

V: Tuossahan pantani onkin! *ilahtuu*

V: Ihanaa! Ja tuoksukin pysyi samana, kiitos pariisilaisen parfyymin. Pariisiin haluaisin päästä vielä toisenkin kerran.

V: Mikäs tuossa on? Siinähän on se ihana tauluni, jonka se yksi taidemaalari maalasi! Tuo pitääkin muistaa ottaa mukaan. Pikku Pupu, siinähän sinä olet!

Mudcake attention: "Mikä vitsi tuokin on? Ei liity mitenkään tähän tarinaan"

V: Pitää katsoa lähempää tuota taulua!

V: Oi! (*nyyhkyttää*) Tämä muistuttaa minua vanhemmistani  ja isosiskostani. Miksi lähdinkään kotoa? Ai niin! Halusin menestyä isompana maailmalla ja lähdin kauppiaan matkaan syrjäisestä kotikylästäni suureen kaupunkiin. En ole nähnyt vanhempiani kahteen vuoteen ja olen nytkin vasta 8-vuotias... 

Silloin minä nukahdin.

V: Heräsin päivemmällä, kun joku tai jokin tarttui minua olkapäistä. Hei haloo, päästä irti! Huusin sille jollekkin. Se jokin nosti siis minut ilmaan ja kantoi noin 15 metriä, minut ja Pikku Pupun eri huoneeseen.

V: Vihdoin perillä! huokaisin, kun minut laskettiin pehmeälle alustalle, luultavasti sängylle. 

V: (M:) "Tässä on uusi huoneesi, olet nyt muuttanut tänne!" se jokin sanoi hyvin juhlallisella äänensävyllä.

V: Ooh! Tämähän on aivan valtaisa... Ihmettelin samalla, kun katselin ympärilleni.

V: Tuohan on minun mukava laatikkoni. Olet kantanut sen tänne, Kiitos!

Kyllä minulle tämä kelpaa: Näytät kunnioittavan minua.

V: Mutta kuka sinä olet? Haluan tietää sen!

M: Olen omistajasi. Voit kutsua minua jätiksi, koska olen sinuun verrattuna hyvin suuri. Ota mukava asento ja ole, kuin kotonasi, koska niin kuin sanoin: 

"Tämä on uusi kotisi!"

The End!

Mudcake kiittää!

(Ja edelleen: Liittykää lukijaks!)